Allegran vaalipaneeli 14.4. ’Työ, sen tekijät ja hyvä elämä’

Työllisyys, Yrittäjyys

Allegra Lab Helsinki järjestää kolmen keskustelutilaisuuden sarjan, jossa käsitellään kevään eduskuntavaaleissa esillä olevia teemoja. Jokaisessa keskustelussa on läsnä sekä eduskuntavaaliehdokkaita että muita yhteiskunnallisia asiantuntijatahoja. Toinen keskusteluista järjestettiin Allegra Lab Helsingin tiloissa Punavuoressa tiistaina 14.4. Kuulijoita oli kokoontunut huoneen täydeltä kuuntelemaan ja keskustelemaan aiheesta ‘Työ, sen tekijät ja hyvä elämä’.

Panelistit:

  • Nicholas Anderson (RKP)
  • Prof. Göte Nyman (Helsingin yliopiston psykologian professori)
  • Fatbardhe Hetemaj (Kok.)
  • Prof. Heikki Patomäki (Vas.)
  • Riikka Suominen (Huili-lehden päätoimittaja)

 

Paneelin aihe ‘Työ, sen tekijät ja hyvä elämä’ ei jättänyt ketään kylmäksi ja keskustelu kirvoitti myös yleisöstä useita paneutuneita kommentteja. Paneelin puheenjohtaja Miia Halme-Tuomisaari piti huolta siitä, että panelistit joutuivat jälleen pohtimaan mielipiteidensä taustoja ja vaikutuksia tyhjän sanahelinän sijaan. Keskeisimmiksi puheenaiheiksi nousivatkin työn arvoon ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin liittyvät kysymykset kuten mitä on se työ mistä poliittisessa keskustelussa puhutaan, millaiset arvot sitä määrittelee ja mitkä seikat siihen vaikuttavat.

Keskustelu aloitettiin Suomen Yrittäjien Mika Tuuliaisen lähettämillä terveisillä yrittäjien näkökulmasta Suomen tämänhetkiseen työelämään. Suomen Yrittäjien selvitysten mukaan Suomen Yrittäjien 270 000 jäsenyrityksestä uusia työntekijöitä palkkaavien yritysten määrä on romahtanut viimeisen 10 vuoden aikana . Hänen mukaansa epätyypilliset työsuhteet ja (pien)yritysten välinen yhteistyö on sen sijaan lisääntyneet – toisin sanoen yhä enemmän yritykset ulkoistavat tehtäviään muille yrityksille kuin palkkaavat uusia työntekijöitä hoitamaan näitä tehtäviä.

 

Yrittäjän eetoksen aika

 

“Elämme aikaa, jolloin on voimakas yrittäjyyden eetos – yrittäjä on sankari! “ – Riikka Suominen (Huili-lehti)

Keskustelussa tuli illan aikana usein esille se, että varsinkin mitä pienten ja keskisuurten yritysten toimintaan tulee, uusien työntekijöiden palkkaaminen oli useimpien panelistien mielestä jopa kohtuuttoman vaikeaa ja kallista. Suomalainen yritysilmapiiri koettiin raskaaksi ja huonosti innovatiivisuuteen kannattavaksi – samaan aikaan kuitenkin yhä useampaa työtöntä kehotetaan perustamaan yritys ja siirtymään ns. “pakkoyrittäjäksi”.

Kokoomuksen Fatbardhe Hetemaj toi esiin myös pienyrittäjien sosiaaliturvan ongelmat , joka ei millään tavoin vastaa palkansaajan sosiaaliturvaa ja on muutenkin kohtuuttoman byrokraattinen prosessi. Sen sijaan hän kiittää verohallintoa, joka on muuttanut käsittelytapojaan yksinkertaisemmiksi ja käyttäjäystävällisemmiksi.

Vasemmistoliiton ehdokkaan professori Heikki Patomäen mielestä taas pienyrittäjyyden ongelma on ennen kaikkea siinä tavassa, jolla se prekarisoi ihmisiä asemaan, jossa heidän yhteiskunnallinen asemansa on uhattuna. Sen sijaan, että yhteiskunnassa panostettaisiin yrittäjyyteen, jonka tarkoituksena on todella tuottaa uusia innovaatioita ja työpaikkoja työttömiä pakotetaan markkinoimaan omaa osaamistaan yrittäjinä. Hänen mukaansa kaikki puolueet Vasemmistoliittoa lukuunottamatta ovat hyväksyneet, että työttömyys on pysyvä ongelma, eivätkä edes yritä tehdä ns. rakenteelliselle työttömyydelle mitään.

 

Mitä on työ? – työelämän tulevaisuudesta

 

“Työtä on se, että tuo lisäarvoa tähän maailmaan – mutta sen täytyy olla niin tuottavaa toimintaa, että voimme maksaa muille kulttuurista ja tieteestä” – Nicholas Anderson (RKP)

 

“Työ on sitä, että otan vastuun jonkun toisen tarpeista ja yritän hoitaa sen mahdollisimman hyvin.” – prof. Göte Nyman

Myös työn sisältö ja mielekkyys sekä työelämän monet vaatimukset nousivat keskustelun aiheiksi. Siinä missä yliopistoprofessorit Patomäki ja Nyman korostivat työn sisällön ja autenttisuuden motivoivaa vaikutusta, työajan ja tehokkuuden mittaaminen nostattivat kysymyksiä panelisteissa. Huili-lehden päätoimittaja Riikka Suominen korostikin sitä, että yhä useammassa työssä ei ole oikeastaan väliä sillä, onko työntekijä työpaikallaan 15 minuuttia pidempään sillä työaika mittaa lähinnä vain työssä vietettyä aikaa.

“En halua olla klassinen kivi, joka sammaloituu vaan pitää olla avoin ja oppia uutta” – Fatbardhe Hetemaj (kok.)

 

“En tiedä mitä tulevaisuuden työ on, mutta koulutus on avain siihen” – prof. Göte Nyman

 

Mistä sitten puhutaan kun puhutaan pakosta ja pakkoyrittäjyydestä?

 

“Yrityksen näkökulmasta työntekijöiden pitäisi ottaa vastuuta yrityksestä, mutta kulkeeko valta ja vastuu käsi kädessä? Saavatko he osuuden yrityksestä?” – Heikki Patomäki (Vas.)

Yleisöstä nousi naseva kommentti siitä, miten yksin toimiva pienyrittäjä lopulta harvoin joutuu kärsimään näistä pakottavista rakenteista – ainakaan jos ei ole palkkaamassa lisätyövoimaa. Vaikka kokoomuksen Hetemaj  ei kannatakaan pakkoyrittäjyydestä puhumista siinä mielessä, mistä siitä usein puhutaan, myös hän on sitä mieltä, että yritykset tarvitsee toimiakseen hyvän toimintaympäristön ja raamit, joihin poliitikot taas  pystyvät vaikuttamaan.

Patomäki taas huomautti, että loppupeleissä pienyritysten rooli valtiontaloudessa on varsin marginaalinen, sillä omaisuudella on tendenssi kasautua tietyille jo ennestään omaisuutta kartuttaneille tahoille. Mikä siis on työntekijän ja toisaalta työnantajan rooli tässä kaikessa?

Anderson toi esiin sen, että esimerkiksi maahanmuuttajien koulutusta ei tarpeeksi hyödynnetä heidän kotouttamisessaan – kaikille siis löytyisi hänen mukaansa työpaikka  uudelleenkoulutuksen avulla. Yleisöstä kuitenkin huomautettiin, että koulutuskin on vain mahdollisuus parempaan työllistymiseen, ei missään tapauksessa lupaus siitä.

 

Onko downshiftaaminen vastuutonta?

 

“Yksinäisyys on suomen suurin ongelma”   – Fatbardhe Hetemaj (Kok.)

 

“Tulevaisuudessa pitäisi myös olla työtä ja vaurautta – mutta millä resursseilla?”-– Riikka Suominen

Keskustelun puheenjohtaja Miia Halme-Tuomisaari huomautti, että yhteiskunnassa on alettu kyllästyä optimoivaan ihmiskuvaan. Samaan aikaan yleisöstä kommentointiin työelämän tuomia haasteita etenkin työttömyyden näkökulmasta ja pohdittiin sitä, miten  ja millä ehdoilla työtä ollaan valmiita ottamaan vastaan – vai ollaanko ollenkaan.

Samaa mieltä oltiin niin panelistien kuin yleisönkin puolella, että työllisyyden kannustinloukkuihin tulisi kiinnittää huomiota. Kuitenkaan työn arvoa sinänsä ei panelistien taholla juuri kyseenalaistettu, vaan yhtä mieltä oltiin siitä, että monenlaiset työkokemukset voivat olla antoisia ja antaa elämään tärkeää sisältöä.

 

“Samalla kun rakennetaan henkistä pääomaa niin on mahdollista tehdä kestäviä asioita tuottavasti “ – prof. Göte Nyman

 

“Toivon, että jatkossa saataisiin työelämiin enemmän feminismiä ja  naistenkin työelämä paremmin resurssoitua” – Fatbardhe Hetemaj (Kok.)

 

“Rakenteet on todellisia ja niillä on vaikutuksia – kysymys on siitä halutaanko niitä muuttaa vai ei. Rakenteet ei ole todellisuuden ulkopuolella vaan osa sitä” – Heikki Patomäki (Vas.)

 

 

 

Mainokset

Nicholas Andersonin artikkeli tulevaisuuden työstä. Lisää keskustelua seuraa tänään klo 17.00 alkaen Allegralla, Punavuorenkatu 1:ssä.

Työllisyys

Nicholas Anderson:

Will machines really replace you? Dream on and watch out!

This has been in the headlines for as long as I can remember, and that is over 60 years now!

As we develop better and faster chips and computers every year “experts” claim that workers and the middle-class will soon find themselves being replaced automation, robots and 3D printers. What is really happening? People are certainly laid off because of automation, but it appears that they find new jobs with or without training.

In many countries it’s probable that more people are laid off because of cost cutting, only to be employed again as consultants, freelancers and entrepreneurs by the same companies, their competitors or by others. And there is another question we should be asking; is it actually a safe policy to have machines replace people on a grand global scale?

New machines all require humans to innovate, design, build, sell, transport and maintain. Computer systems are so complex that almost 1/3 of the staff in my last job were “consultants” who were trying to figure out how to get the software working. Delays were measured in years. Complexity has meant that there are more number crunchers, engineers, consultants, assistants and regulators to keep things under control and that needs real people! And still systems fail and need mending…

Health care is a sector where there have been no reductions in workers, except where politicians have cut budgets. Fighting disease and medical treatment are more complex as research discovers more about our bodies, disease and medication. Attempts to use the huge amounts of knowledge requires thousands of experts, all of whom need to be trained. Services providers like hotels, bars and restaurants have the same numbers of waiters, cleaners, cooks and other staff as before. There have been no huge fall in teachers and lecturers working in education. We still need them in just the same ways as health care workers.

I can only deride the idea that robots can replace these people. Would you accept having your children being “taught” by robots? Would you want to have a robot feed and bath you when you are a demented pensioner in some cell without human care and empathy? Of course not.

Yes, payment systems have been automated and improved bringing staff cuts at banks, but that is because the customers have to do all of the work today! This, of course, is not counted. And this is where it gets interesting. Have you considered the costs of this transfer of work from the service providers to us, the customers? We use our laptops to read newspapers and magazines. These web versions cost around the same price of the printed ones. E-books cost almost the same as printed book, which will last for decades.

Has the bank given you cheaper services now that you do all the work? Do you pay less for the telephone than 20 years ago? Monthly television and film subscriptions are much higher than the few cinema attendances each year. Are you better off when you count the cost of 4 mobile phones, two LED televisions, the 2 iPods and 2 laptops with the printer and extra-large screens? Do you consider the amount of time lost cursing and repairing cracked screens, entering other peoples’ telephone numbers and email addresses into Outlook, looking for forgotten passwords, updating software, and buying new hardware every 2 or 3 years..

The amount of time and its true cost is significant for individuals, companies and society in general. There will never be any robot or smart application to handle these things for free because we are being locked into global systems that rely on relatively high investment returns; high because their life cycle is so short and their owners need to extract rent as quickly and as efficiently as possible.

Don’t get me wrong – it is nice to have all these new aids and smart toys, but we must not forget the downsides. The security of global networks is a big downside. We now have global interconnected networks – the internet, telephones, digital TV, payment systems, power production and transmission. They are all open to disruption by mechanical or electrical failure, negligence and sabotage. Governments and companies cannot and do not guarantee 100% protection.

As networks become more connected, natural disasters, fools, hackers, criminals and evil people are always around to cause havoc. We are exposed to serious disruptions as our dependence grows on these networks. When systems fail airlines can crash, people can be stranded and lives can be harmed or lost. Individuals and societies need limits on that vulnerability.

We need to ensure that internal and external shocks are limited by policies that restrict an over-dependence on global systems.

It is foolish and naïve to trust banks, telephone operators, internet service providers, and power transmission companies to provide assurances of risk free operations. In the same way it is foolish to believe that we, as workers, will or should be replaced by machines.

Nicholas Anderson