Allegran vaalipaneeli 16.4. ’Koulutus – meno vai investointi?’

Koulutus

Allegra Lab Helsinki järjestää kolmen keskustelutilaisuuden sarjan, jossa käsitellään kevään eduskuntavaaleissa esillä olevia teemoja. Jokaisessa keskustelussa on läsnä sekä eduskuntavaaliehdokkaita että muita yhteiskunnallisia asiantuntijatahoja.

Kolmas ja viimeinen keskustelutilaisuus järjestettiin Allegra Lab Helsingin tiloissa Punavuoressa torstaina 16.4. Tilaisuuteen oli saapunut asiaan intohimoisesti suhtautuvia panelisteja koulutusjärjestelmän monelta tasolta sekä kourallinen asiasta kiinnostuneita keskustelemaan aiheesta ‘Koulutus – meno vai investointi?’. Keskustelua moderoi Allegra Lab Helsingin puheenjohtaja Miia Halme-Tuomisaari.

Panelistit:

  • Tapio Huttula (Kesk. (sit.))
  • Nicholas Anderson (RKP)
  • Anna Vuorjoki (Vas.)
  • Alviina Alametsä (Vihr.)
  • Janne Hälinen (SYL)
  • prof. Göte Nyman

Tilaisuus alkoi keskustelulla Nicholas Andersonin (RKP) kokoamasta listasta koulutukseen liittyviä kysymyksiä, joiden pohjalta panelistit pohtivat, mitä merkityksiä koulutus saa ja ketä se ensi sijassa hyödyttää. Panelistit esittäytyvät lyhyesti esittelemällä itsensä ja kertomalla omasta suhteestaan koulutukseen. Esiin tuli se, että kaikki panelistit suhtautuivat aiheeseen varsin intohimoisesti ja kokivat koulutuksen tärkeäksi.

Pohjustukseksi Miia Halme-Tuomisaari antoi panelisteille ja yleisölle pohdinnan aihetta tuomalla esiin Elinkeinoelämän keskusliiton uusimman kannanoton yliopistojen yhdistämisiin ja toisaalta the Guardianin artikkelin Briteissä julistetusta sodasta ihmistieteitä vastaan. 

Humanistisen ammattikorkeakoulun ja Keskustan listoilla sitoutumattomana oleva Tapio Huttula toi esiin sen, miten koulutusta tarkastella paitsi yksilön tai yhteiskunnan kannalta myös rakenteiden tasolla. Toisaalta hänen mukaansa voidaan kysyä myös, että tiedostaako yhteiskunta mitä koulutus yksilöille oikeastaan tarkoittaa ja mitä koulutustahot toisaalta yksilöiltä odottavat.

 

  1. mitä on koulutus? milloin se alkaa ja milloin se päättyy?
  2. onko koulutus jotain, jota täytyy säädellä?
  3. tulisiko koulutuksen valmentaa tulevaisuuden ammattilaisia?
  4. onko koulutus passi kohti statusta ja parempaa työtä?
  5. avaako koulutus ovia ja ikkunoita tulevaisuudelle?
  6. onko koulutus kannattava bisnes akateemikoille vai voittoa tavoitteleville tahoille?
  7. onko koulutuksen tarkoituksena uudenlainen ymmärrys, perspektiivi ja nöyryys?
  8. vai onko se tiedon siirtoa oppilaalta opettajalle?
  9. onko koulutuksen tarkoitus vain tuottaa lisää käyntivoimaa yrityksille?
  10. vai rikastaa yhteiskuntaa, kulttuuria ja taloutta?

– Nicholas Anderson (RKP)

 

Onko koulutuksen tarkoitus tuottaa talouskasvua?

 

“Koulutus on investointi – tällä vaalikaudella ei siihen ole panostettu.” – Janne Hälinen (SYL)

“Tärkeä arvo, jota koulutus palvelee on ihmisten välinen tasa-arvo.” – Anna Vuorjoki (Vas.)

Paneelissa vedettiin myös yhteyksiä Allegran edellisiin keskustelutilaisuuksiin yritysten roolista yhteiskunnassa ja työn merkityksestä. Panelistit kiinnittivät huomiota siihen, miten koulutusdiskurssiin on yhä enenevässä määrin pesiytynyt tapa puhua koulutuksesta ja yhteiskunnan roolista sen järjestämisessä ennen kaikkea menona, vaikka kuten Anna Vuorjoki (vas.) toi esiin, yhteiskunnan tarkoituksena on tuottaa palveluita kansalaisilleen ja yhteiskunnan varoja käytettäisiin joka tapauksessa johonkin, jolloin järkevää olisi käyttää niitä juuri koulutukseen.

Professori Göte Nyman esitti huolensa etenkin yliopistoissa kasvaneesta managerialismista – käyttäen tästä termiä ‘weapon of academic mass destruction’ – sekä linkittäen keskustelun Kirsi-Mari Kallion väitöskirjaan suoritusmittausten vaikutuksista yliopistojen toimintaan. 

Vihreiden eduskuntaehdokas Alviina Alamäki oli huolissaan yliopistojen demokraattisten hallintaelinten kaventuneesta vaikutusvallasta ja siitä, miten tietyt tahot näkevät koulutuksen lähinnä vain investointina. Hänen mukaansa tämä ajatustapa unohtaa yliopistojen keskeisimmän merkityksen tieteen kehittäjinä ja ymmärryksen lisääjinä ja keskittyy vai niiden taloutta hyödyttäviin funktioihin.

Suomen ylioppilaiden liiton Janne Hälinen toi esiin myös sen, miten pahimmillaan koulutus voi myös muuttua epätasa-arvon välineeksi, mikäli tuloeroihin ja muihin rakenteellisiin eroihin ei kiinnitetä huomiota. RKP:n Nicholas Anderson vastasikin tähän, että Suomi on hänen mielestään yhden totuuden maa, jossa vain tietynlaisen taustan omaavia asiantuntijoita kuunnellaan ja jotka saavat palstatilaa medioissa. Missä viipyy diversiteetti? Useimmat panelistit toivatkin esiin puheenvuoroissaan sen, miten koulutus ei varsinaisesti takaa tasa-arvoa vaikka joiltain osin voikin mahdollistaa sitä.

 

“Sitä yhteiskunta saa, mitä se tilaa ja mitä se rahoittaa.” – Tapio Huttula

“Yliopisto rakenteena tappaa innovaatiot.” – Alviina Alametsä

 

Yliopistojen tila ja tulevaisuus puhutti panelisteja laajalti ja nousi keskeiseksi puheenaiheeksi puhujien taustoista huolimatta. Opintotuen viimeaikaiset muutokset huolestuttivat etenkin Tapio Huttulaa ja SYL:in Hälistä, sillä niiden vaikutuksia ei ole juurikaan selvitetty ja se onkin uusimpien muutosten kohdalta vielä lähes mahdotonta arvioida.

Korkeakoulujen vapauden ja valvonnan ristiriitainen suhde puhutti myös – siinä missä opiskelijaelämässä edelleen kiinni oleva Alametsä sanoi opiskelijoiden kaipaavan vielä enemmän ohjausta, rakenteita ja tukea esimerkiksi opettajiltaan, korkeakoulujen yhteistyön ja opettaja–oppilas-suhteen kaventamisen nähtiin olevan mahdollisia keinoja kuroa kiinni opiskelijoiden ja opettajien välistä kuilua. 

Esiin nousi myös kysymys oppimisen ja koulutuksen välinen suhde. Anna Vuorjoki toi esiin sen, että vaikka yliopisto nähdään paikkana, joka varmistaa pärjäämisen yhteiskunnassa, on tärkeää muistaa, että kaikki eivät suinkaan ole yliopistossa eikä niin ole tarkoituskaan. Oppiminen ja oman osaamisen kehittäminen on tärkeää silti myös näille henkilöille. Myös yleisöstä kommentoitiin aiheeseen ja kysyttiin miksei suomalaisessa koulutuskeskustelussa juuri koskaan nouse käytännöllisemmät saati koulutusjärjestelmän ulkopuoliset tavat kehittää ja luoda osaamista.

 

Mitä koulutus pohjimmiltaan on?

 

“Oppilaitosten tehtävä on tuottaa ymmärrystä siitä, mitä osaaminen tarkoittaa yhteiskunnan kannalta.” – Tapio Huttula (kesk. (sit.))

“Jos koulutus auttaa yksilön huippuunsa, se hyödyttää myös yhteiskuntaa.” – Janne Hälinen (SYL)

Loppupuolella pohdittiin vielä, mitä koulutus oikeastaan on ja mikä sen suhde yhteiskuntaan on. Puheenjohtaja Miia Halme-Tuomisaari toi esiin näkemyksen, jonka mukaan koulutus toisaalta uudistaa yhteiskuntaa ja toisaalta tarjoaa yksilöille mahdollisuuden kehittää itseään ja maksimoida oma osaamisensa.

Milloin koulutus sitten on ennen kaikkea meno yhteiskunnalle? Alviina Alametsä toi esiin sen, miten koulutus voi todella olla meno, jos ihminen pettyy saamaansa koulutukseen ja pahimmassa tapauksessa vielä muuttaa ulkomaille saadakseen parempaa oppia tai parempia työmahdollisuuksia.

Tapio Huttula taas puolestaan näki koulutuksen menneen hukkaan ennen kaikkea silloin jos yksilö ei koe saaneensa siitä irti mitään ja joutuneensa hankkimaan tarvittavat tiedot ja osaamisen instituutioiden ulkopuolella. Tärkeää hänen mukaansa onkin hyödyntää myös korkeakoulujen ulkopuolisia tahoja, kuten esimerkiksi yrityksiä ja yhteisöjä, jotta opiskelijat saavat tarvitsemansa taidot myös työelämää varten.

 

Voiko kaikki olla huippua?

 

“Huippuideologia johtaa paradoksiin – vallitseva maailmanjärjestys eli liberaali talousjärjestelmä, joka on voinut ylläpitää vapautta, muuttuukin vapauden uhaksi.” – Miia Halme-Tuomisaari (Allegra Lab Helsinki) 

“Koulutus tekee ihmisen huipuksi.” – Nicholas Anderson (RKP) 

“Suomalaisen koulutuksen parhaita puolia on se, että se on hyvää ja tasalaatuista kaikkialla – ei vain metropoleissa.” – Janne Hälinen (SYL)

Kun puhutaan koulutuksesta ja Suomen pyrkimyksestä maailman huipulle ja koulutuksen kärkimaana, keskusteluun nousee väistämättä PISA-mittaukset ja yliopistorankingit. Anna Vuorjoki toisaalta huomautti myös, että kaikkien ei ole mahdollista olla huipulla vaan osan täytyy väistämättä olla myös huipun juurella. Hänen mielestään Suomessa pitäisikin keskittyä ennen kaikkea huolehtia tasa-arvon toteutumisesta koulutuksessa huippuretoriikan sijaan.

Nicholas Anderson puolestaan huomautti, että siinä missä oppilaitosten odotetaan sitoutuvan tiukemmin opiskelijoihinsa, myös opiskelijoilta tulisi voida odottaa sitoutumista ja valmiutta panostaa opintoihinsa ja nähdä oma koulutuksena tärkeänä investointina omaan tulevaisuuteensa. SYL:in Hälinen puolestaan huomautti, että Suomessa opiskelijat työllistyvät yhtä hyvin ja nopeasti kuin muuallakin Euroopassa ja että suurin syy opintojen viivästymiseen on opiskelijoiden työssäkäynti. Hälinen ja Alametsä nostivat esiin myös sen, että suomalaisopiskelijoiden tuloista kohtuuttoman suuri osa menee vuokriin ja muihin asumisen kuluihin, mikä nostaa työssäkäyntiastetta.

Lopuksi keskustelu liikkuikin vielä yliopistojen ulkopuolisiin tahoihin ja esiin tuli kysymys siitä, mikä rooli näillä tahoilla on koulutuksen uudistamisessa. Nicholas Anderson esitti toiveen, että koko yhteiskunta ja etenkin yritykset saataisiin mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan uudenlaista koulutuspolitiikkaa. Alviina Alametsän mukaan perustulo voisi olla yksi tapa ratkaista koulutukseen liittyviä rakenteellisia ongelmia ja koulutuksen avoimuus ja tasa-arvoisuus nähtiin keskeisinä arvoina kaikkien taholta myös jatkossa. Paneeli päättyikin osallistujien ja etenkin puheenjohtaja Miia Halme-Tuomisaaren toiveeseen, että näistä asioista saataisiin käytyä asiantuntevaa keskustelua myös jatkossa mahdollisimman monesta näkökulmasta käsin.

 

“Perustulo on yksi keino millä voidaan helpottaa innovaatioita, opiskelijoiden toimeentuloa ja koko yhteiskuntaa.” – Alviina Alametsä

“Suomalaisen koulutuksen parhaita puolia on se, että se on hyvää ja tasalaatuista kaikkialla – ei vain metropoleissa.” – Janne Hälinen (SYL)

Mainokset

Allegran vaalipaneeli 14.4. ’Työ, sen tekijät ja hyvä elämä’

Työllisyys, Yrittäjyys

Allegra Lab Helsinki järjestää kolmen keskustelutilaisuuden sarjan, jossa käsitellään kevään eduskuntavaaleissa esillä olevia teemoja. Jokaisessa keskustelussa on läsnä sekä eduskuntavaaliehdokkaita että muita yhteiskunnallisia asiantuntijatahoja. Toinen keskusteluista järjestettiin Allegra Lab Helsingin tiloissa Punavuoressa tiistaina 14.4. Kuulijoita oli kokoontunut huoneen täydeltä kuuntelemaan ja keskustelemaan aiheesta ‘Työ, sen tekijät ja hyvä elämä’.

Panelistit:

  • Nicholas Anderson (RKP)
  • Prof. Göte Nyman (Helsingin yliopiston psykologian professori)
  • Fatbardhe Hetemaj (Kok.)
  • Prof. Heikki Patomäki (Vas.)
  • Riikka Suominen (Huili-lehden päätoimittaja)

 

Paneelin aihe ‘Työ, sen tekijät ja hyvä elämä’ ei jättänyt ketään kylmäksi ja keskustelu kirvoitti myös yleisöstä useita paneutuneita kommentteja. Paneelin puheenjohtaja Miia Halme-Tuomisaari piti huolta siitä, että panelistit joutuivat jälleen pohtimaan mielipiteidensä taustoja ja vaikutuksia tyhjän sanahelinän sijaan. Keskeisimmiksi puheenaiheiksi nousivatkin työn arvoon ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin liittyvät kysymykset kuten mitä on se työ mistä poliittisessa keskustelussa puhutaan, millaiset arvot sitä määrittelee ja mitkä seikat siihen vaikuttavat.

Keskustelu aloitettiin Suomen Yrittäjien Mika Tuuliaisen lähettämillä terveisillä yrittäjien näkökulmasta Suomen tämänhetkiseen työelämään. Suomen Yrittäjien selvitysten mukaan Suomen Yrittäjien 270 000 jäsenyrityksestä uusia työntekijöitä palkkaavien yritysten määrä on romahtanut viimeisen 10 vuoden aikana . Hänen mukaansa epätyypilliset työsuhteet ja (pien)yritysten välinen yhteistyö on sen sijaan lisääntyneet – toisin sanoen yhä enemmän yritykset ulkoistavat tehtäviään muille yrityksille kuin palkkaavat uusia työntekijöitä hoitamaan näitä tehtäviä.

 

Yrittäjän eetoksen aika

 

“Elämme aikaa, jolloin on voimakas yrittäjyyden eetos – yrittäjä on sankari! “ – Riikka Suominen (Huili-lehti)

Keskustelussa tuli illan aikana usein esille se, että varsinkin mitä pienten ja keskisuurten yritysten toimintaan tulee, uusien työntekijöiden palkkaaminen oli useimpien panelistien mielestä jopa kohtuuttoman vaikeaa ja kallista. Suomalainen yritysilmapiiri koettiin raskaaksi ja huonosti innovatiivisuuteen kannattavaksi – samaan aikaan kuitenkin yhä useampaa työtöntä kehotetaan perustamaan yritys ja siirtymään ns. “pakkoyrittäjäksi”.

Kokoomuksen Fatbardhe Hetemaj toi esiin myös pienyrittäjien sosiaaliturvan ongelmat , joka ei millään tavoin vastaa palkansaajan sosiaaliturvaa ja on muutenkin kohtuuttoman byrokraattinen prosessi. Sen sijaan hän kiittää verohallintoa, joka on muuttanut käsittelytapojaan yksinkertaisemmiksi ja käyttäjäystävällisemmiksi.

Vasemmistoliiton ehdokkaan professori Heikki Patomäen mielestä taas pienyrittäjyyden ongelma on ennen kaikkea siinä tavassa, jolla se prekarisoi ihmisiä asemaan, jossa heidän yhteiskunnallinen asemansa on uhattuna. Sen sijaan, että yhteiskunnassa panostettaisiin yrittäjyyteen, jonka tarkoituksena on todella tuottaa uusia innovaatioita ja työpaikkoja työttömiä pakotetaan markkinoimaan omaa osaamistaan yrittäjinä. Hänen mukaansa kaikki puolueet Vasemmistoliittoa lukuunottamatta ovat hyväksyneet, että työttömyys on pysyvä ongelma, eivätkä edes yritä tehdä ns. rakenteelliselle työttömyydelle mitään.

 

Mitä on työ? – työelämän tulevaisuudesta

 

“Työtä on se, että tuo lisäarvoa tähän maailmaan – mutta sen täytyy olla niin tuottavaa toimintaa, että voimme maksaa muille kulttuurista ja tieteestä” – Nicholas Anderson (RKP)

 

“Työ on sitä, että otan vastuun jonkun toisen tarpeista ja yritän hoitaa sen mahdollisimman hyvin.” – prof. Göte Nyman

Myös työn sisältö ja mielekkyys sekä työelämän monet vaatimukset nousivat keskustelun aiheiksi. Siinä missä yliopistoprofessorit Patomäki ja Nyman korostivat työn sisällön ja autenttisuuden motivoivaa vaikutusta, työajan ja tehokkuuden mittaaminen nostattivat kysymyksiä panelisteissa. Huili-lehden päätoimittaja Riikka Suominen korostikin sitä, että yhä useammassa työssä ei ole oikeastaan väliä sillä, onko työntekijä työpaikallaan 15 minuuttia pidempään sillä työaika mittaa lähinnä vain työssä vietettyä aikaa.

“En halua olla klassinen kivi, joka sammaloituu vaan pitää olla avoin ja oppia uutta” – Fatbardhe Hetemaj (kok.)

 

“En tiedä mitä tulevaisuuden työ on, mutta koulutus on avain siihen” – prof. Göte Nyman

 

Mistä sitten puhutaan kun puhutaan pakosta ja pakkoyrittäjyydestä?

 

“Yrityksen näkökulmasta työntekijöiden pitäisi ottaa vastuuta yrityksestä, mutta kulkeeko valta ja vastuu käsi kädessä? Saavatko he osuuden yrityksestä?” – Heikki Patomäki (Vas.)

Yleisöstä nousi naseva kommentti siitä, miten yksin toimiva pienyrittäjä lopulta harvoin joutuu kärsimään näistä pakottavista rakenteista – ainakaan jos ei ole palkkaamassa lisätyövoimaa. Vaikka kokoomuksen Hetemaj  ei kannatakaan pakkoyrittäjyydestä puhumista siinä mielessä, mistä siitä usein puhutaan, myös hän on sitä mieltä, että yritykset tarvitsee toimiakseen hyvän toimintaympäristön ja raamit, joihin poliitikot taas  pystyvät vaikuttamaan.

Patomäki taas huomautti, että loppupeleissä pienyritysten rooli valtiontaloudessa on varsin marginaalinen, sillä omaisuudella on tendenssi kasautua tietyille jo ennestään omaisuutta kartuttaneille tahoille. Mikä siis on työntekijän ja toisaalta työnantajan rooli tässä kaikessa?

Anderson toi esiin sen, että esimerkiksi maahanmuuttajien koulutusta ei tarpeeksi hyödynnetä heidän kotouttamisessaan – kaikille siis löytyisi hänen mukaansa työpaikka  uudelleenkoulutuksen avulla. Yleisöstä kuitenkin huomautettiin, että koulutuskin on vain mahdollisuus parempaan työllistymiseen, ei missään tapauksessa lupaus siitä.

 

Onko downshiftaaminen vastuutonta?

 

“Yksinäisyys on suomen suurin ongelma”   – Fatbardhe Hetemaj (Kok.)

 

“Tulevaisuudessa pitäisi myös olla työtä ja vaurautta – mutta millä resursseilla?”-– Riikka Suominen

Keskustelun puheenjohtaja Miia Halme-Tuomisaari huomautti, että yhteiskunnassa on alettu kyllästyä optimoivaan ihmiskuvaan. Samaan aikaan yleisöstä kommentointiin työelämän tuomia haasteita etenkin työttömyyden näkökulmasta ja pohdittiin sitä, miten  ja millä ehdoilla työtä ollaan valmiita ottamaan vastaan – vai ollaanko ollenkaan.

Samaa mieltä oltiin niin panelistien kuin yleisönkin puolella, että työllisyyden kannustinloukkuihin tulisi kiinnittää huomiota. Kuitenkaan työn arvoa sinänsä ei panelistien taholla juuri kyseenalaistettu, vaan yhtä mieltä oltiin siitä, että monenlaiset työkokemukset voivat olla antoisia ja antaa elämään tärkeää sisältöä.

 

“Samalla kun rakennetaan henkistä pääomaa niin on mahdollista tehdä kestäviä asioita tuottavasti “ – prof. Göte Nyman

 

“Toivon, että jatkossa saataisiin työelämiin enemmän feminismiä ja  naistenkin työelämä paremmin resurssoitua” – Fatbardhe Hetemaj (Kok.)

 

“Rakenteet on todellisia ja niillä on vaikutuksia – kysymys on siitä halutaanko niitä muuttaa vai ei. Rakenteet ei ole todellisuuden ulkopuolella vaan osa sitä” – Heikki Patomäki (Vas.)

 

 

 

Allegran vaalipanelistit 16.4.

Koulutus, Panelistit

 Panelistit 14.4.

  • Alviina Alametsä (Vihr.)
  • Anna Vuorjoki (Vas.)
  • Tapio Huttula (Kesk. (sit.))
  • Nicholas Anderson (RKP)
  • Göte Nyman (Psykologian prof.)
  • Janne Hälinen (SYL)

Alametsä-Alviina_14-12-19_116_webAlviina Alametsä (Vihr.)

Alviina Alametsä on valtiotieteiden kandidaatti ja helsinkiläinen vihreä eduskuntavaaliehdokas. Lisäksi Alametsä vastaa kaupunkipoliittisesta vaikuttamisesta, yhdenvertaisuusasioista ja perheellisten opiskelijoiden edunvalvonnasta HYY:n hallituksessa.

Alviina Alametsä on kirjoittanut mm. opintotuesta ja sen muutoksista blogissaan.

http://alviina.fi

 

Anna-VuorjokiAnna Vuorjoki (Vas.)

Anna Vuorjoki on helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu, sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen ja koulupsykologi. Hänen keskeisiä vaaliteemojaan on kestävän kehityksen ja avoimen päätöksenteon lisäksi tasa-arvoinen koulutus ja pääsy sosiaali- ja terveyspalveluiden pariin.

http://www.annavuorjoki.fi/

 

esittelyTapio Huttula (Kesk. (sit.))

Tapio Huttula on helsinkiläinen Keskustan listalla sitoutumattomana oleva kansanedustajaehdokas. Hän on myös filosofian tohtori ja Humanistisen ammattikorkeakoulun (HUMAK) rehtori. Koulutuksen ja työelämän uudistaminen ovat hänen keskeisiä vaaliteemojaan, joista hän on myös kirjoittanut ahkerasti blogiinsa.

http://www.tapiohuttula.fi/

 

Nicholas Anderson (RKP)Anderson kuva

Nicholas Anderson on helsinkiläinen RKP:n kansanedustajaehdokas, jolla on pitkä kansainvälinen ura talous- ja pankkialalla. Hän toimii tällä hetkellä finanssiasiantuntijana Swedish Biofuels AB:lle, Recap AB:lle ja on osakkaana Sagacitas Finance Partnersissa. Hänen keskeisiä vaaliteemojaan ovat työttömyyden pienentäminen, pienyritysten kilpailukyvyn kasvattaminen ja vanhustenhoidon parantaminen.

http://anderson2015.fi

 

Janne Hälinen (SYL)150205_SYL_kuva_JanneHalinen_studio_vari_120x180px_web

Janne Hälinen on Suomen Ylioppilaskuntien Liiton hallituksen jäsen, jonka toimialaan kuuluu kansainvälinen koulutuspolitiikka, koulutusvienti ja kehitysyhteistyö. Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry on opiskelijajärjestö, joka edustaa noin 135 000 perus- ja jatkotutkinto-opiskelijaa. SYL:n keskeiset vaikuttamisen alueet ovat koulutuspoliittinen, sosiaalipoliittinen ja kansainvälinen toiminta. Lisäksi SYL valvoo opiskelijan etua valtakunnan tasolla opiskelijaa koskevissa asioissa.

http://www.syl.fi

 

gote_kuvaProf. Göte Nyman

On kansainvälisesti arvostettu tutkija ja Helsingin yliopiston psykologian professori, joka on tehnyt yhteistyötä myös mm. Aalto-yliopiston ja Stanfordin yliopistojen kanssa. Hän on kirjoittanut urallaan sekä blogissaan paitsi havaintokyvystä ja sen hyödyntämisestä erilaisissa konteksteissa myös laajemmin mediasta, teknologiasta ja taloudesta jopa varsin filosofisesta näkökulmasta.

http://gotepoem.wordpress.com

Nicholas Andersonin artikkeli tulevaisuuden työstä. Lisää keskustelua seuraa tänään klo 17.00 alkaen Allegralla, Punavuorenkatu 1:ssä.

Työllisyys

Nicholas Anderson:

Will machines really replace you? Dream on and watch out!

This has been in the headlines for as long as I can remember, and that is over 60 years now!

As we develop better and faster chips and computers every year “experts” claim that workers and the middle-class will soon find themselves being replaced automation, robots and 3D printers. What is really happening? People are certainly laid off because of automation, but it appears that they find new jobs with or without training.

In many countries it’s probable that more people are laid off because of cost cutting, only to be employed again as consultants, freelancers and entrepreneurs by the same companies, their competitors or by others. And there is another question we should be asking; is it actually a safe policy to have machines replace people on a grand global scale?

New machines all require humans to innovate, design, build, sell, transport and maintain. Computer systems are so complex that almost 1/3 of the staff in my last job were “consultants” who were trying to figure out how to get the software working. Delays were measured in years. Complexity has meant that there are more number crunchers, engineers, consultants, assistants and regulators to keep things under control and that needs real people! And still systems fail and need mending…

Health care is a sector where there have been no reductions in workers, except where politicians have cut budgets. Fighting disease and medical treatment are more complex as research discovers more about our bodies, disease and medication. Attempts to use the huge amounts of knowledge requires thousands of experts, all of whom need to be trained. Services providers like hotels, bars and restaurants have the same numbers of waiters, cleaners, cooks and other staff as before. There have been no huge fall in teachers and lecturers working in education. We still need them in just the same ways as health care workers.

I can only deride the idea that robots can replace these people. Would you accept having your children being “taught” by robots? Would you want to have a robot feed and bath you when you are a demented pensioner in some cell without human care and empathy? Of course not.

Yes, payment systems have been automated and improved bringing staff cuts at banks, but that is because the customers have to do all of the work today! This, of course, is not counted. And this is where it gets interesting. Have you considered the costs of this transfer of work from the service providers to us, the customers? We use our laptops to read newspapers and magazines. These web versions cost around the same price of the printed ones. E-books cost almost the same as printed book, which will last for decades.

Has the bank given you cheaper services now that you do all the work? Do you pay less for the telephone than 20 years ago? Monthly television and film subscriptions are much higher than the few cinema attendances each year. Are you better off when you count the cost of 4 mobile phones, two LED televisions, the 2 iPods and 2 laptops with the printer and extra-large screens? Do you consider the amount of time lost cursing and repairing cracked screens, entering other peoples’ telephone numbers and email addresses into Outlook, looking for forgotten passwords, updating software, and buying new hardware every 2 or 3 years..

The amount of time and its true cost is significant for individuals, companies and society in general. There will never be any robot or smart application to handle these things for free because we are being locked into global systems that rely on relatively high investment returns; high because their life cycle is so short and their owners need to extract rent as quickly and as efficiently as possible.

Don’t get me wrong – it is nice to have all these new aids and smart toys, but we must not forget the downsides. The security of global networks is a big downside. We now have global interconnected networks – the internet, telephones, digital TV, payment systems, power production and transmission. They are all open to disruption by mechanical or electrical failure, negligence and sabotage. Governments and companies cannot and do not guarantee 100% protection.

As networks become more connected, natural disasters, fools, hackers, criminals and evil people are always around to cause havoc. We are exposed to serious disruptions as our dependence grows on these networks. When systems fail airlines can crash, people can be stranded and lives can be harmed or lost. Individuals and societies need limits on that vulnerability.

We need to ensure that internal and external shocks are limited by policies that restrict an over-dependence on global systems.

It is foolish and naïve to trust banks, telephone operators, internet service providers, and power transmission companies to provide assurances of risk free operations. In the same way it is foolish to believe that we, as workers, will or should be replaced by machines.

Nicholas Anderson

Allegran vaalipanelistit 14.4.

Panelistit

 Panelistit 14.4.

  • Nicholas Anderson (RKP)
  • Prof. Göte Nyman (Helsingin yliopiston psykologian professori)
  • Fatbardhe Hetemaj (Kok.)
  • Mika Tuuliainen (Suomen Yrittäjät)
  • Prof. Heikki Patomäki (Vas.)
  • Riikka Suominen (Huili-lehden päätoimittaja)

 

Professori Heikki Patomäki (Vas.)Heikki_Patomaki-Eurocrisis-picture

Heikki Patomäki on yhteiskuntatieteilijä, kansalaisaktivisti ja maailmanpolitiikan professori Helsingin yliopistossa sekä dosentti Lapin ja Turun yliopistoissa. Patomäki on myös Vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsen ja maailmanpoliittisen työryhmän puheenjohtaja. Hän on kirjoittanut kirjoja mm. kansainvälisestä talouspolitiikasta ja sen vaikutuksista Suomessa sekä kritisoinut suomalaista talouspolitiikkaa mm. blogissaan.

http://patomaki.fi

 

Fatbardhe Hetemaj (Kok.)fadbardhe hetemaj

Fatbardhe Hetemaj on helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu ja henkilöstöjohtamisen ammattilainen. Hän on muuttanut Suomeen pakolaisena Kosovosta vuonna 1992 ja valmistuu kauppatieteiden maisteriksi keväällä 2015. Hetemajn keskeisiä vaaliteemoja eduskuntavaaleissa on työllisyys, yrittäjyys ja nuorten ja maahanmuuttajien aseman parantaminen.

http://www.hetemaj.fi

 

Nicholas Anderson (RKP)Anderson kuva

Nicholas Anderson on helsinkiläinen RKP:n kansanedustajaehdokas, jolla on pitkä kansainvälinen ura talous- ja pankkialalla. Hän toimii tällä hetkellä finanssiasiantuntijana Swedish Biofuels AB:lle, Recap AB:lle ja on osakkaana Sagacitas Finance Partnersissa. Hänen keskeisiä vaaliteemojaan ovat työttömyyden pienentäminen, pienyritysten kilpailukyvyn kasvattaminen ja vanhustenhoidon parantaminen.

 

gote_kuvaProf. Göte Nyman

On kansainvälisesti arvostettu tutkija ja Helsingin yliopiston psykologian professori, joka on tehnyt yhteistyötä myös mm. Aalto-yliopiston ja Stanfordin yliopistojen kanssa. Hän on kirjoittanut urallaan sekä blogissaan paitsi havaintokyvystä ja sen hyödyntämisestä erilaisissa konteksteissa myös laajemmin mediasta, teknologiasta ja taloudesta jopa varsin filosofisesta näkökulmasta.

http://gotepoem.wordpress.com

 

Riikka Suominenriikka suominen linkedin

Riikka Suominen on Huili-lehden päätoimittaja ja perustajajäsen. Huili on ekologinen aikakausilehti, joka käsittelee ekologisen elämäntavan lisäksi kulttuuria, matkoja, ajan käyttöä ja muita uusia ilmiöitä.

http://www.huililehti.net

 

Allegran vaalipaneeli 8.4. ”Suuryritykset: uhka vai mahdollisuus?”

Suuryritykset

Allegra Lab Helsinki järjestää kolmen keskustelutilaisuuden sarjan, jossa käsitellään kevään eduskuntavaaleissa esillä olevia teemoja. Jokaisessa keskustelussa on läsnä sekä eduskuntavaaliehdokkaita että muita yhteiskunnallisia asiantuntijatahoja. Ensimmäinen keskustelu järjestettiin Allegra Lab Helsingin tiloissa Punavuoressa keskiviikkona 8.4. Paikalla oli kirjava kourallinen kuulijoita kiinnostavien panelistien lisäksi keskustelemassa aiheesta ‘Suuryritykset: uhka vai mahdollisuus?’

 

Panelistit:

  • Nicholas Anderson (RKP)
  • Johanna Sumuvuori (Vihr.)
  • Göte Nyman (Psykologian prof.)
  • Aleksi Kuusisto (SAK)
  • Lotta Staffans (Toiminnanjohtaja, Eettisen kaupan puolesta ry)
  • Merja Pentikäinen (OTT, tutkija, yrittäjä)

 

Panelisteina oli eduskuntavaaliehdokkaista Johanna Sumuvuori (Vihr.) ja Nicholas Anderson (RKP) sekä muita ansioituneita keskustelijoita paneutumassa suomalaisen yhteiskunnan ja suuryritysten suhteeseen. Panelisteja puhuttivat paitsi Euroopan ja Yhdysvaltain vapaakauppasopimus TTIP myös ihmisoikeudet ja päätöksentekoprosessit yleisesti.

Keskustelijat olivat yhtämielisiä yritysten merkityksestä työllisyyden kohentamisessa, vaikka samaan aikaan kysymys yritysten yhteiskuntavastuusta nosti myös päätään. Kuten tutkija, yrittäjä Merja Pentikäinen toi esiin, monet globaalit yritykset ovat jopa vahvemmassa asemassa kuin useimmat valtiot mitä kansainvälisten sopimusten neuvotteluun tulee. Toisaalta yksittäisten kuluttajien ja yritystenkin on vaikeaa selvittää kansainvälisten suuryritysten taustoja tai tuotteiden tuotantoketjuja.

“Pelkään [TTIP:ssä] kahta asiaa: sitä että oikeudenkäyntien pelossa ei tiukenneta lainsäädäntöä – mahdollisesti ennaltaehkäisevä uhka – ja sitä, että valtiot voi hävitä [oikeus]juttuja ja näin menettää määräysvaltaa omiin asioihinsa.” – Johanna Sumuvuori (Vihr.)

Yritysten intressien ja kansainvälisen oikeuden ristiriitojen lisäksi työaikalainsäädäntö, ammattiliittojen vaikutusvalta ja etenkin sukupuolikiintiöt herättivät keskustelua. Nicholas Anderson puolusti sukupuolikiintiöitä myös hallitukseen  muiden toppuutellessa vierestä. Silti niin Sumuvuori kuin SAK:n Aleksi Kuusistokin nostivat esiin Suomen sukupuolittuneet työmarkkinat yhtenä suurimmista suomalaisen työelämän tasa-arvo-ongelmista.

Toisaalta puhuttiin myös rajallisista resursseista, niin taloudellisista kuin ekologisistakin. Johanna Sumuvuoren mukaan yksi tapa ratkaista kestävyyden ongelmia olisi uusi teollinen vallankumous – mistä päästiinkin keskustelemaan digitalisaatiosta ja jatkuvan talouskasvun ihanteen ongelmallisuudesta. Tässä vaiheessa yleisöstä nousi kysymys: kenen intresseissä jatkuva talouskasvu on? Miksi talouden pitää aina vaan kasvaa?

“Miten pystytään tuottamaan kasvua näissä planetaarisissa ehdoissa? Väestönkasvu ei ole kriittisin ongelma vaan kasvava kulutus on suurempi huoli.” – Lotta Staffans, Eetti ry.

 

“Koska maailma pyörii, meidän pitää olla mukana ja kehittyä ja se tarkoittaa talouskasvua – samalla täytyy pitää huolta, että se tapahtuu mahdollisimman kestävällä tavalla.” – Aleksi Kuusisto (SAK)

Keskusteluun nousi myös suuryritysten vastuu yhteiskunnallisten ja etenkin ympäristökysymysten ratkaisemisessa. Globaalit tuloerot, epätasa-arvoisuus ja hämärät tuotantoketjut nähtiin yleisesti yhteiskunnallisena ongelmana ja ympäristöön liittyvänä uhkana, tuotannon siirtyessä yhä kauemmas länsimaisen kuluttajan valvonnan alta. Samaan aikaan poliittinen päätöksenteko tuotiin esiin yhtenä keinona ratkaista tuotantoon ja valvontaan liittyviä ongelmia.

“Me otettiin lyijy pois bensasta, miksi ei oteta muovia pois pakkauksista?” – Nicholas Anderson (RKP)

Lopuksi puhuttiin vielä politiikasta ja ehdokkaan valinnan vaikeudesta. Puheenjohtaja Miia Halme-Tuomisaari kysyi professori Janne Saarikiveä lainaten, miksi oikean ehdokkaan löytäminen juuri näissä vaaleissa on niin hankalaa. Johanna Sumuvuori vastasi, että täydellisen ehdokkaan löytäminen on käytännössä mahdotonta – ellei sitten mene itse ehdolle. Äänestämällä voi kuitenkin vaikuttaa siihen, että valitsemansa puolue menee enemmän omaan suuntaan.

“Korkeakoululaitos ja kaikki rahat vastaa Suomen suurimman makkaratehtaan vuosibudjettia – millaisella investoinneilla voisimme saada tarvittavaa koulutusta? Nyt koulutetaan kapeiden alojen huippuosaajia eikä laajaa ymmärrystä.” – prof. Göte Nyman

 

“Äänestämisessä ja politiikassa kyse siitä, että haetaan vähiten huonoja vaihtoehtoja, jotta voidaan ottaa osaa oikeaan päätöksen tekoon” – Aleksi Kuusisto (SAK)

 

“Menin politiikkaan koska halusin vaikuttaa keskusteluun, ja sen takia olen myös täällä. Elämää on kuitenkin myös eduskuntavaalien jälkeen ja on tärkeää jatkaa keskustelua.” – Nicholas Anderson (RKP)

Allegran vaalipanelistit 8.4.

Suuryritykset

Sumuvuori_blogiJohanna Sumuvuori (Vihr.)

Johanna Sumuvuori on helsinkiläinen kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu ja kulttuuri- ja kirjastolautakunnan puheenjohtaja. Eduskunnassa hän ympäristövaliokunnassa ja suuressa valiokunnassa. Sumuvuori on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri. Tärkeimmiksi vaaliteemoikseen hän nostaa tasa-arvon, globaalin vastuun ja rauhanrakennuksen sekä ympäristön- ja ilmastonsuojelun. Sumuvuori on kritisoinut TTIP-sopimusta sivuillaan.

http://sumuvuori.net

Nicholas Anderson (RKP)Anderson kuva

Nicholas Anderson on helsinkiläinen RKP:n kansanedustajaehdokas, jolla on pitkä kansainvälinen ura talous- ja pankkialalla. Hän toimii tällä hetkellä finanssiasiantuntijana Swedish Biofuels AB:lle, Recap AB:lle ja on osakkaana Sagacitas Finance Partnersissa. Hänen keskeisiä vaaliteemojaan ovat työttömyyden pienentäminen, pienyritysten kilpailukyvyn kasvattaminen ja vanhustenhoidon parantaminen. Hänen ajatuksiaan TTIP:stä voit lukea hänen blogistaan.

http://anderson2015.fi

aleksi kuusisto kuvaAleksi Kuusisto, SAK

Aleksi Kuusisto on SAK:n kansainvälisten asioiden asiantuntija vuosina 2014–2016. Hänen tehtäviinsä kuuluu kansainvälisten ja kehitysasioiden hoito sekä Euroopan unioniin liittyvä edunvalvonta.

Kuusisto siirtyi SAK:hon Puuliiton kansainvälisen sihteerin työstä. Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden kandidaatti ja Master of Arts in European Industrial Relations. SAK on ilmoittanut kannattavansa TTIP:tä.

http://www.sak.fi

eettiry_kuvaLotta Staffans, toiminnanjohtaja Eettisen kaupan puolesta ry.

Eettisen kaupan puolesta ry (Eetti) on kansalaisjärjestö, joka edistää oikeudenmukaista maailmankauppaa, kestäviä tuotantotapoja ja vastuullista kuluttamista. Yhdistyksen tarkoituksena on herättää keskustelua globaalin tuotannon ongelmista ja kannustaa yrityksiä vastuullisuuteen. Eetti tarjoaa myös mahdollisuuksia osallistua vapaaehtoistoimintaan kehitysmaiden tuottajien ja työntekijöiden hyväksi ja kampanjoida eettisempien julkisten hankintojen puolesta. Eetti on antanut kannanoton TTIP-yhteistyötä vastaan.

http://www.eetti.fi/

gote_kuvaProf. Göte Nyman

On kansainvälisesti arvostettu tutkija ja Helsingin yliopiston psykologian professori, joka on tehnyt yhteistyötä myös mm. Aalto-yliopiston ja Stanfordin yliopistojen kanssa. Hän on kirjoittanut urallaan sekä blogissaan paitsi havaintokyvystä ja sen hyödyntämisestä erilaisissa konteksteissa myös laajemmin mediasta, teknologiasta ja taloudesta jopa varsin filosofisesta näkökulmasta.

http://gotepoem.wordpress.com

OTT Merja Pentikäinen12993c2

Merja Pentikäinen on ihmisoikeuksiin ja kansainväliseen oikeuteen erikoistunut tutkija, asiantuntija ja yrittäjä. Hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat mm. yritysvastuu ja eettinen yrittäminen sekä kansainvälisen oikeuden prosessit yritysten eri toiminnan tasoilla.

http://opiniojuris.fi/blogi/

”Maistuuko klooripesty kana tai homepuuro?”

Suuryritykset, TTIP

Esimerkiksi kananruhoja saa Euroopassa pestä ainoastaan vedellä, kun taas Yhdysvalloissa kemikaalipesut esimerkiksi klooridioksidilla ovat yleisiä.

Johanna Sumuvuori & Heidi Hautala

TTIP:n uhkakuvista kirjoittava Johanna Sumuvuori saapuu tänään Allegralle keskustelemaan sopimuksen vaikutuksesta suomalaisille yrityksille. Lämpimästi tervetuloa kuuntelemaan keskustelua otsikolla ”Suuryritykset: uhka vai mahdollisuus?” Keskustelun pohjalle voit lukea Sumuvuoren ja Hautalan artikkelin täältä.

Nicholas Anderson (RKP) & TTIP

Suuryritykset, TTIP

”The Nordic region is always stronger when the act together to form a block representing some 25 million people. The region should act together to ensure the best possible deal for our 4 countries.”

Nicholas Anderson

Allegran vaalipaneelissa käydään tänään keskustelua mm. TTIP-sopimuksesta. Lue lisää panelistimme Nicholas Andersonin ajatuksia hänen englanniksi julkaisemastaan blogista.

Ihmisoikeuksista yritysmaailmassa

Eettinen kauppa, Suuryritykset, Yrittäjyys

”–ihmisoikeuksien toteutumisen mittaamiselle ei ole olemassa ‘ihmisoikeusmittaria’, joka piiputtaa punaisella kun ihmisoikeudet ovat heikossa tilassa.”
Merja Pentikäinen

Tänään ”Suuryritykset: uhka vai mahdollisuus?”-tilaisuuteen keskustelemaan saapuu myös Merja Pentikäinen (OTT, tutkija, yrittäjä), jolla on vankkaa kokemusta ihmisoikeuskysymysten kentältä. Hän on paikalla keskustelemassa aiheestamme vastuullisen yritystoiminnan näkökulmasta. Lisää keskustelun pohjaksi voit lukea Merjan blogista. Nähdään tänään osoitteessa Punavuorenkatu 1 klo 17.00!